1. luku
Kävellessään syksyisen viileänä päivänä hiekkatietä pitkin Sofia Saar vaikutti normaaliakin – mikäli mahdollista – kireämmältä ja väsyneemmältä. Päivä ei ollut ollut helppo ottaen huomioon tuskallisen vaikean pitkän matikan kokeen, jonka kanssa Sofia oli puurtanut vielä viisi tuntia sitten. Lukion aloitus oli vaikuttanut aluksi helpolta, mutta nyt Sofia ei ollut enää varma, oliko lukio sittenkään niin helppoa kuin miltä sen ensivaikutelma oli sanonut, vaikka hän oli tiennyt, että jonkinlainen harppaus toisen asteen opiskelussa tulisi olemaan. Saisi kuitenkin jäädä nähtäväksi, mitä ensimmäisestä pitkän matikan kokeesta napsahtaisi numeroksi.
Turhautunut huokaus livahti kapeiden huulien välistä samalla, kun tyttö käänsi harmahtavan vaaleansinisten silmiensä katseen kohti oikeanpuoleista peltoa, jossa kaksi piileskellyttä rusakkoa nyt pinkoi koivet ilmaa potkien kohti metsän turvallista syleilyä. Sofia olisi itsekin halunnut käydä kävelemässä metsässä nyt, sillä se sai hänet aina rauhoittumaan. Nyt hän ei kuitenkaan voinut, sillä olisi myöhästynyt niin sanotusta tapaamisesta, Sofia kun oli hakenut yhdelle tallille töihin tai jotain muuta sellaista vastaavaa, ei hän itsekään ollut vielä täysin perillä siitä, mitä oli tekemässä. Puhelu tallin omistajan kanssa kun oli muuttunut loppua kohden hieman sekavaksi asioista, jolloin ainakin Sofian pää oli mennyt sekaisin. Ehkä kuitenkin asiat selvisivät hänen tavattuaan tallinomistajan kasvokkain.
Sofian saapuessa tallin pihaan alkoi jo kaunis, viileä syyspäivä hämärtyä ja viiletä entisestään. Aurinko oli jo melkein laskenut kokonaan puiden taakse samalla, kun usva alkoi nousta niittyjen ja peltojen ylle. Kohta edes tallinpiha ei välttyisi usvalta, joka sai kyllä ympäristön näyttämään vielä kauniimmalta. Vaikka Sofian olisi tehnyt mieli jäädä ihailemaan usvan leviämistä, hän astui silti sisälle talliin, jossa monet kauraturvat alkoivat kääntää toiveikkaina päitään hänen suuntaansa.
Onneksi Sofialla ei kestänyt kovinkaan kauan etsiä tallinomistaja, joka oli paikalla omassa toimistossaan, jonka ohi Sofia kuitenkin käveli muutaman kerran ennen kuin löysi oikean määränpäänsä. Sen enempää vitkuttelematta tyttö koputti toimiston oveen ja astui sisään kuultuaan hyväksyvän vastauksen.
”Sinä oletkin varmaan Sofia Saar?” omistaja totesi kohotettuaan katseensa papereistaan Sofiaan. ”Minun nimeni on Hilla.”
”Joo olen”, tyttö vastasi käyden kättelemässä Hillaksi esittäytynyttä tallinomistajaa.
”Istu alas niin voimme puhua asiat loppuun”, nuori nainen viittasi lähimpään nojatuoliin, johon Sofia sitten istuutui.
Noin kolmenkymmenen minuutin päästä asiat oltiinkin sovittu läpi. Sofia aloittaisi tallilla periaatteessa hoitajana, jolla ei kuitenkaan vielä olisi omaa hoitohevosta tai -ponia. Toisin sanoen hänen arvonimensä olisi enemmän tallityöntekijä tai talliapulainen. Oltuaan tallilla jonkin aikaa tytöllä olisi kuitenkin mahdollisuus pyytää jotain tallin asukkia hoitsukseen, mikäli sellaista haikaili. Keskustelun myötä Sofian mieliala oli noussut hieman, vaikka päivä oli ollut muuten kaikkea muuta kuin viikon paras päivä.
Kiitettyään ja toivotettuaan hyvät illan jatkot Hillalle Sofia suuntasi kohti tallin ovia. Sofia onnistui kuitenkin toimistosta poistuttuaan törmäämään käytävällä johon kuhun pitkään ja urheilulliseen. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan kaatunut, horjahtivat vain. Maasta katseensa nostettua Sofia huomasi törmänneensä häntä ehkä hieman vanhempaan poikaan, joka katsoi nyt äkäisesti häntä silmiin.
”Katso minne kävelet!” poika sylkäisi suustaan sanat äkäisenä.
”Samat sanat”, Sofia ärähti takaisin ja ohitti pojan viileästi kiristäen tahtiaan päästäkseen mahdollisimman nopeasti pois tallista ja ensinnäkin mahdollisimman kauas pojasta.
Ulos päästyään Sofia hengitti rauhallisesti viileää, raikasta ulkoilmaa sisään ja ulos. Ennen kuin hän lähti kävelemään kotia kohti hän ehti heittää ensimmäisenä taivaalle kohonneelle tähdelle toiveen siitä, ettei hän enää törmäisi kyseiseen poikaan, vaikka he mitä ilmeisimmin pyörisivät samalla tallilla. Harmi vain, ettei toive tällä kertaa käynyt toteen Sofian, pojan sekä muiden epäonneksi.
»» ║ 2. luku ║ ««
